Kemikaalilainsäädännön tavoitteena terveempi Eurooppa

Vaarallisimmat kemikaalit poistuvat hitaasti käytöstä ja kierrosta.

Kemikaalilainsäädännön tavoitteena terveempi Eurooppa

Kesällä 2017 REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista täytti kymmenen vuotta. Vaikka REACH yleisimmin tunnetaankin velvollisuudesta rekisteröidä EU-markkinoilla liikkuvat aineet, alusta alkaen yksi asetuksen keskeisistä tavoitteista on ollut vaarallisimmiksi arvioitujen kemikaalien korvaaminen ihmisille ja ympäristölle turvallisemmilla vaihtoehdoilla aiempaa EU-lainsäädäntöä tehokkaammin.

Huolta aiheuttavien kemikaalien pääsyä markkinoille hallitaan REACH-asetuksessa aineiden sääntelyn kautta, mihin asetus tarjoaa kaksi erilaista lainsäädännöllistä keinoa: jo aiemmin lainsäädännössä olleen käytön rajoittamisen tai luvanvaraiseksi määrittelemisen.

Euroopan yhteisö heräsi alun perin vaarallisten kemikaalien sääntelyn ja ympäristön suojelun tarpeeseen 60-luvulla ja ensimmäinen direktiivi (76/769/ETY) tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden rajoituksista tuli voimaan vuonna 1976. REACH-asetuksen rajoitettujen aineiden lista onkin suurelta osin kyseisen direktiivin peruja.

Nykyään rajoitusmenettelyn piiriin voidaan nostaa aineita, joiden katsotaan aiheuttavan riskejä, jotka eivät ole riittävän hyvin hallinnassa EU-tasolla. Alkuperäisen direktiivin aikana rajoitettiin muun muassa bentseenin, asbestikuitujen sekä useiden halogenoitujen yhdisteiden saattamista markkinoille. REACH-asetuksella on lisärajoitettu esimerkiksi lyijyn käyttöä esineissä ja bisfenoli A:n pitoisuutta lämpöpaperissa.

Tällä hetkellä rajoituslistalla on 65 ainetta tai yhdisteryhmää, minkä lisäksi EU:ssa on voimassa useita erillisiä ainerajoituksia, kuten asetus otsonikerrosta heikentävistä aineista.

REACH-asetuksen myötä aloitettu lupamenettely on siten rajoituksiin verrattuna varsin uusi keino erityistä huolta aiheuttavien eli niin kutsuttujen SVHC-aineiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi. Aine voi päätyä ensin SVHC-aineeksi ja edelleen luvanvaraiseksi, jos se todetaan esimerkiksi syöpä- tai lisääntymisvaaralliseksi, kuten useat raskasmetalliyhdisteet ja ftalaatit.

Tätä nykyä 43 aineen tai yhdisteen käyttö vaatii luvan. Kuitenkin siirtymäaikojen vuoksi ensimmäinen käytön lopetuspäivä oli kahdelle aineelle vuonna 2014 ja 16 aineen lopetuksen määräaika on vasta tulossa lähivuosina.

Lupamenettely on siis lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, mutta ollut käytännössä toiminnassa vasta muutamia vuosia. Vaikka aineiden arviointiprosessin julkisuus ja lupahakemuksen maksullisuus kannustavat yrityksiä jo aikaisissa vaiheissa etsimään vaihtoehtoja SVHC- aineille, useita myös jatkokäyttäjien käyttöjä kattavia määräaikaisia lupia on jo myönnetty.

Menettely ei siten tarkoita luvanvaraisiksi määrättyjen aineiden välitöntä poistumista markkinoilta, vaan tasapainottelee aineiden käytön riskien ja sosioekonomisten hyötyjen välillä.

Mitä lähes neljä vuosikymmentä kestäneillä käyttörajoituksilla ja uudella lupamenettelyllä on siis saatu aikaan?

Euroopan komissio on lähivuosina julkaissut ulkoisten työryhmien tekemiä raportteja sekä EU:n kemikaalilainsäädännön yleisestä vaikuttavuudesta että lupamenettelyn vaikutuksista.

Kuten ensin mainitussa raportissa todetaan, yksittäisten asetusten terveys- ja ympäristövaikutusten arviointi on yleisesti ottaen vaikeaa, sillä myönteinen kehitys johtuu usein yhteisvaikutuksesta muun kemikaaleihin liittyvän lainsäädännön, teknisen kehityksen sekä yleisen tietoisuuden kasvun kanssa.

Pelkästään tiedot aineiden vaaraominaisuuksista saattavat aiheuttaa painetta vähentää niiden käyttöä ja siten myös haitallisia terveys- ja ympäristövaikutuksia ilman lainsäädännöllisiä menettelyitäkin.

Raportissa on silti tarkasteltu tietoja muun muassa saksalaisten opiskelijoiden kudos- ja verinäytteiden kemikaalipitoisuuksista. Useiden jo 70- ja 80-luvuilla rajoitettujen yhdisteiden, kuten kehityshäiriöitä aiheuttavien polykloorattujen bifenyylien (PCB-yhdisteet) ja lyijyn, pitoisuuksien todettiin laskeneen näytteissä kymmeniä prosentteja viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Myös Suomessa esimerkiksi PCB-yhdisteiden pitoisuudet sekä silakassa että äidinmaidossa ovat THL:n mukaan jatkuvasti laskussa. Monien aineiden hitaasti laskevat pitoisuudet näytteissä kertovat kuitenkin osaltaan yhdisteiden pysyvyydestä ja kertymisestä ympäristössä ja eliöissä.

Siitä huolimatta, että biomonitorointidata näyttää useiden vaarallisten kemikaalien altistumistasojen laskeneen, varsinaisten terveys- ja ympäristövaikutusten, saati taloudellisten vaikutusten arviointi on silti huomattavan vaikeaa. Useiden altistussairauksien kehittyminen vie vuosia ja on monien tekijöiden summa. Vaikutuksia voidaan yrittää arvioida vertailemalla runsaasti yksittäisille kemikaaleille altistuvien työntekijöiden sairastuvuutta ja sairastumisten kustannuksia muuhun väestöön, mutta raportissa todetaan kattavista pitkän aikavälin tiedoista olevan edelleen puutetta.

Vaikka monien kemikaaleihin liittyvien ammattitautien esiintyvyys jo laskussa, kuvaava ja surullinen esimerkki ainerajoituksien hitaasta vaikuttavuudesta on asbesti, jonka aiheuttamien sairastumisten määrä EU-tasolla saavuttanee huippunsa vasta tulevina vuosikymmeninä.

Lupamenettelyn vaikutukset vasta hahmottumassa

REACH-asetuksen tuoreen lupamenettelyn terveys- ja ympäristövaikutuksia on vielä liian aikaista kvantifioida. Edellä viitattu raportti lupamenettelyn vaikutuksista esittelee kuitenkin joitakin tapauskertomuksia markkinoiden reaktioista ja menettelyn välittömistä vaikutuksista.

Esimerkiksi Italiassa Venetsian Muranon lasivalmistajien lopetettua luvanvaraiseksi vuonna 2012 määrätyn myrkyllisen arseenitrioksidin käytön arseenin pitoisuudet Muranon ilmassa laskivat alle tavoiterajojen pian lopetuspäivän jälkeen. Sekä materiaalitarkastukset että epidemiologiset tutkimukset terveysvaikutusten selvittämiseksi jatkuvat alueella edelleen.

Raportissa todetaan myös, että yritykset luopuvat luvanvaraisten aineiden käytöstä, kun se on teknisesti mahdollista, esimerkiksi hillitäkseen mainevahinkoja tai välttääkseen kuluja ja luvan hakemiseen vaadittavaa työtä. Osa SVHC-aineita tai luvanvaraisia aineita edelleen käyttävistä yrityksistä on myös ottanut käyttöön uusia riskinhallintakeinoja. Lisäksi useimpiin myönnettyihin lupiin on sisällytetty ehtoja riskinhallintatoimille työntekijöiden altistumisen ja ympäristöpäästöjen vähentämiseksi, mikä toivottavasti näkyy tulevaisuudessa sairastuvuuden laskuna.

Kokonaisuutena monien, etenkin jo ennen REACH-asetusta rajoitettujen haitallisten aineiden esiintyvyys markkinoilla ja altistumistasot on jo EU:ssa saatu siis laskuun, mutta lupamenettelyn teho nähdään selvemmin vasta tulevina vuosikymmeninä. Koko unionin kattavan biomonitorointidatan tarve on tunnustettu ja kerääminen jo aluillaan HBMU4EU-projektissa, jotta lainsäädännön tueksi saadaan aiempaa luotettavampaa ja yhdenmukaisempaa tieteellistä tietoa ja kokonaiskuva haitallisten aineiden ja sairauksien välisistä yhteyksistä selkiytyy.

REACH-asetuksen prosessien etenemisestä riippumatta vaarallisia kemikaaleja käyttävien toimijoiden kannattaa kuitenkin säännöllisesti arvioida riskinhallintatoimien riittävyys sekä selvittää mahdollisuudet korvata haitallisimmat aineet turvallisemmilla vaihtoehdoilla ja siten vähentää työntekijöiden ja ympäristön altistumista omalta osaltaan.

Pienistä puroista syntyy suuri virta myös tässä tapauksessa.


Kirjoittaja: Henna Rosilo, Support Consultant – henna.rosilo@ecoonline.com

TIPS & TRICKS
Tilaa uutiskirjeemme